20.7. Upplångö luonnonsatama

Aamulla jatkettiin Kalmarista. Edessä oli pitkä ajopäivä. Pysähdyttiin Furön saarelle syömään ja katseltiin karua, mutta jotenkin todella kaunista saarta. Siellä oli useampi mökki ja taisi olla muutama talokin. Saarella kasvoi katajaa, heiniä, pensaita, kukkia ja muutama puu.
Meidän vieressä oli saksalainen purjevene ja heillä oli veneessä papukaija. Ihan totta! Siinä se keikkui heidän vieressä kannella, kun miehistö teki askareitaan. Eikä edes yrittänyt karata. Kissoja ja koiria on kyllä nähty, mutta ei ennen papukaijaa. Kaikenlaista.
Furössä oltiin pari tuntia ja sitten jatkettiin matkaa vielä pari tuntia luonnonsatamaan. Laitettiin vene ankkuriin ja keulaköydet maihin.
Tytöt sai soudella kumiveneellä viereisille saarille. Illalla vielä käytiin suihkussa ja ajoissa nukkumaan. Huomenna lähdetään ajoissa jatkamaan matkaa. Tavoite olis, et ollaan ajettu puolet matkasta, kun lapset vasta herää.
Tästä eteenpäin saadaan ajettua saariston suojissa aina Tukholman saaristoon asti. Eli enimmät keikutukset olisi ohi. Mikä sopii kyllä hienosti. Varovainen arvio tehtiin tänään, että oltais viimeistään ensi lauantaina kotona. Riippuu lähinnä tuulesta, että miten saadaan Ahvenanmeri ylitettyä.

Kalmarin ja Öölannin välinen silta.

Furön saarella.

Lapset katselee heinäsirkkaa.

Pääskynen ihmetteli uusia tulijoita.

Saksalaisella purjeveneellä oli lemmikkinä papukaija.

Luonnonsatamassa Upplångössä tytöt souteli illalla.

Jani ja Viljami suunnitteli reittiä seuraaville päiville. Viljami tarkasti kiikareilla, että varmaan menee oikein. :)

Komea oli auringonlasku.

19.7. Kalmar

Aamupalan jälkeen Merineppiksen miehistö tuli kyytiin ja alkoi matka Kalmariin ja se kesti noin 2,5h. Matka meni rattoisasti korttia pelaillen ja mukavia jutellen.
Kalmarissa oli paljon veneitä jo, vaikka oltiin puolen päivän maissa perillä, mutta hyvin sinne mahduttiin.
Minä, lapset ja Merineppiksen miehistö lähdettiin kiertelemään Kalmarin keskustan kävelykatuja. Jälleen kerran hieno kaupunki.
Täältä menee  myös silta Öölantiin, jossa on mm. Ruotsin kuninkaallisen perheen kesäpalatsi, Sollidenin linna, jonka puutarhaan on yleisölläkin pääsy.
Merineppiksen miehistö oli koko illan veneellämme ja varasivat juna-ja lentolippuja kotimatkalleen. Heidän vene jää Bergvareen, josta se ajetaan ehkä syksyllä jollain kokoonpanolla Suomeen. Hyvästelimme heidät puoli yhdeksän maissa ja sitten yöpuulle ja huomisen seikkailuista uneksimaan.

Merineppiksen miehistö saapuu.

Ihana saari.

Komeet purjeet.

Öölannin silta Kalmarin ja Öölannin välillä.

Kalmarin raatihuone.

Kalmarin ostoskatu.

Tuomiokirkko.

Vierasvenesatamaa.

Kalmarin linna. Noin vuonna 1180 puolustustorni rakennettiin paikalle, jolla linna nyt seisoo. Tarkoitus oli suojella aluetta merirosvojen, aseellisten joukkojen ja muiden vihollisten hyökkäyksiltä. 1200 luvun alussa Kalmarin kaupunki perustettiin.

Emilia antaa ensiapua Nean haavaan.

Naapuriveneessä tehtiin mastossa huoltotöitä iltamyöhään asti.

Iltapalan jälkiruuaksi liekitettiin vaahtokarkkeja. Nam!(jos söi vaan yhden.)

18.7. Bergvara

Aamulla tankattiin vene ja lähdettiin ajamaan Bergvaraan, jossa Merineppis odotti kytkimen korjaajaa.
Olimme perillä puolen päivän jälkeen ja sitten syötiin. Ruuan jälkeen lähdettiin viereiselle uimarannalle uimaan. Siellä olikin jonkun verran porukkaa, koska oli tosi kuuma päivä ja vieressä  oli leirintäalue. Vesi tuntui aluksi jäätävältä, mutta siihen tottui, kun hetken oli ollut. Vedenlämpötila oli noin 18 astetta.
Merineppiksen miehistö liittyi seuraamme jonkin ajan kuluttua. Lapset polskivat yhdessä ja sitten lähdettiin meidän veneelle ja laitettiin sauna lämpeämään ja minä aloin paistaa lettuja.
Ilta meni lasten leikkiessä ja aikuisten seurustellessa ja saunoessa.
Huomenna lähdetää porukalla Kalmariin.

Sandhamnissa oli tällainen vanha purjevene, jossa oli pieni keulakoristekin.

Emilia harjoittelee soutamista.

Viljami ja Emma innostui värittämään.

Matkan aikana kokeilin uutta solmutekniikkaa ja tällaisia siitä syntyi. Takana oleva on Emman Leila mustekala.

Bergvaran vierasvenesatamassa oli monta tällaista pientä avovenettä, jossa oli masto.

Uimarannalla.

Uimarannalla oli myös leikkipaikka.

Illalla meripelastuskeskuksen helikopteri pörräsi veneemme edustalla merellä jonkin aikaa. Taisi olla vaan harjoitus.

17.7. Sandhamn

5m/s tuulessa ja aurinkopaisteessa lähdettiin ylittämään Hanöbukten aukeaa. 55nm päässä olevaan Utklippanin majakkasaarelle oli matka. Säätiedotukset kuitenkin muuttuivat huomisen osalta sen verran tuulisemmaksi että Kapu päätti ajaa majakkasaaren ohi ja mennä reilusti rannikon suojaan. Huomenna 9m/s mutta mantereelta joten ei pitäisi haitata menoa.

Matkaa taittui tänään 63,1nm ja aikaa meni 7.45h. Huiput oli 12,3 knupua eli aikasta hyvää myötä aallokkoa oli viimeiset tunnit taas tarjolla (7-8m/s).

Simrishamnin pääkatu. Idyllinen pikkukaupunki.

Kirkko.

Hieno patsas Simrishamnin kirkon pihassa.

Simrishamnin rakennustyyliä. Talo oli rakennettu 1650-luvulla.

Venetanssit keskellä avomerta. Radiosta tuli hyvä biisi. :)

Utklippanin majakkasaari, mihin ensin piti mennä.

Sandhamnin satama.

Siellä jossain kaukana on kotimaa... Vähän on jo koti-ikävä, mut nautitaan nyt tästä kotimatkasta, mitä vielä on jäljellä.